31.1.07 klo 22:36

Minä taistelijana

Minulla on varhaisesta lapsuudesta jäänyt erityisesti mieleen eräs leikki, jossa taistelin miekalla ja kilvellä varustettuna jumalan lähettiläänä paholaisia vastaan. Näin jälkikäteen en ymmärrä, kuinka yhdistin leikkiin jumalan, mutta jumala oli leikissä minulle yhtä todellinen kuin vihollisenikin. Lapsen mielikuvitus on rikkaudessaan kuin meri vettä.

Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut kung fu elokuvista. Vanhempani eivät tukeneet minua tässä kiinnostuksessa, joten opettelin itsekseni ja muutamien kavereiden kanssa elokuvista matkittuja taistelutekniikoita. Nuoruudessa tämä harrastukseni hieman unohtui muiden kiinnostusten herätessä, mutta parikymppisenä aloitin korealaisen kamppailutaidon nimeltä tae kwon do. Kova ulkoinen harjoittelu ei kuitenkaan jaksanut pitkään innostaa, joten päätin koettaa kiinalaista sisäisen voiman tekniikkaa nimeltä tai chi chuan. Taijin rauhallinen kurinalaisuus ja pehmeän harjoittelun herättämä sisäinen liike saa minut kiinnostumaan.

Mikä sitten saa kaltaiseni taistelijan kieltäytymään aseista. Lyhyesti harmonia, tie tasapainoon itsensä kanssa. Psyyken muodostuessa ihminen oppii elämään jotenkin kieroutuneesti itsensä ulkopuolella, suunnittelemaan omia toimiaan ja käyttäytymistään. Sitä luo eräänlaisen ihanne kuvan itsestään ja on helposti sokea kokonaisvaltaiselle todelliselle itselleen, tiedostamattomille tunteille ja mielentiloille. Näin on käynyt ainakin minulle oman kehitykseni historiassa. Uskon, että juuri taijin rauhallisuuden, hiljaisuuden ja puolueettomuuden periaatteet ovat auttaneet minua löytämään omia virheitäni, tiedostamaan omaa läsnäoloani ja lisännyt suvaitsevaisuuttani kanssaihmisiäni kohtaan. Taistelu ja sotiminen on yksiselitteisesti vertaistettavissa ihmiselle niin luonteenomaiseen kilpailemiseen. Aina halutaan olla toista parempia, voittajia. Jotenkin ihmisen on vaikea olla nöyrä ja myöntää heikkoutensa. Pehmeiden ja sisäisten lajien harjoittajat ovat ymmärtäneet jo aikaa sitten, ettei ulkoisella kilpailulla ole osaa eikä arpaa onnellisen elämän löytämisessä. Tavoite on saavuttaa sisäinen tasapaino oman mielensä kanssa. Ihmisen ainoa todellinen vihollinen matkalla onneen on hän itse. Miksi ihminen tekee toisista ihmisistä vihollisiaan tai hakee helpotusta sortamalla heitä. Meidän on voitettava sisäiset taistelumme, jotta saamme ulkoiset sotamme loppumaan.