27.6.07 klo 19:01

Tuntemus

Vaihteeksi jotain mielivaltaista, jopa absurdia.

Suljen silmäni. Tyhjä, autio tila ympäröi minut. Olen läsnä vain mielikuvana, juuri niin nuorena kuin tunnen itseni. Jopa iättömänä. Kuulen laajenevan hiljaisuuden. Yritän kuvitella koko tietämystäni yhtaikaisesti, mutta keskittyminen heittelehtii ajatuksesta toiseen. Yritän olla ajattelematta. Maailma pysähtyy. Koen olevani sen keskipiste. Autuus laajenee ympärilläni. Yllättäen koen kaiken lisääntyvän tilan löytyvän minusta itsestäni. Mikään ympärilläni ei muutu. Sisäinen maailma valtaa tajuntani. Tuntuu kuin se olisi elävämpi ja täydellisempi kuin ympäröiväni.

Hahmotan maailmassani yhtäläisyyksiä todelliseen, mutta tiedostan sen uneksi. Kuvittelen kuin olisin tuntenut jokaisen mielessäni vierailevan vastaantulijan jo ikuisuuden. Ymmärrän heitä, suhtaudun heihin autuaallisen vieraanvaraisesti ja he punnitsevat minut samalla mitalla. Löydän jokaisesta heistä itseni. Kuin jokainen meistä olisi täynnä samaa ymmärrystä, onnea ja rakkautta. Voisiko tämä olla sittenkin se oikea todellisuus? Jos ihmiskunnan olisi sittenkin mahdollista saavuttaa kokemani yhteenkuuluvuus?

Ei kommentteja