23.7.07 klo 17:46

Tunneäly

Pitkään olen hillinnyt tunteeni. Näin olen ajatellut välttyväni turhilta pettymyksiltä. Yllättäen viime aikoina kiinnostukseni laajentuminen ihmismielen järjellisestä päättelystä tunteiden syvällisempään ymmärrykseen herätti minussa metakognitiivisen havahtumisen kyvyttömyydestäni ilmaista tunteitani. Huomasin kuin vaistomaisesti tai ehdollistetusti välttäväni läheisyyttä ja vierastavani kosketusta. Tämä osoittautui minulle pahemmaksi pettymykseksi kuin olin tunteiden hillitsemisellä toivonut välttäväni.

Olen yrittänyt löytää käyttäytymiselleni selvitystä neurotieteestä, minkä ansiosta olen oppinut kuuntelemaan sisäisiä prosessejani sekä antanut niille mahdollisuuden osallistua päätöksentekooni. Olen oppinut, että ihmisaivot ovat alun perin kehittyneet evoluution myötä pienistä tunteiden varassa toimivista aivojen osista rationaalista ajattelua tukevaksi kokonaisuudeksi. Ihmisen reaktiot ja käyttäytyminen lepää pohjimmiltaan tunteiden varassa. Ympäristössä tapahtuva impulssi herättää mantelitumakkeessa tunnereaktion, joka valmistelee elimistön toimintaan. Vasta hetkeä myöhemmin toimintaa säätelevät etuotsalohkot, joiden reaktioon ehtii myös järki puuttumaan. Varsinainen päättely vaatii aikaa, minkä johdosta yllättäviä tunteitaan tulkitsee yleensä vasta tilanteen rauhoituttua. Itsetuntemus eli sisäisten prosessiensa tiedostaminen jo tunteiden ilmetessä auttaa suhtautumaan tilanteisiin niiden vaatimalla tavalla, mikä puolestaan vaatii itsehillintää ja myötätuntoa.

Vielä pitkälle sivistyneen ihmiskuntamme psykologista kehitystä vei eteenpäin käsitys ÄOsta henkisenä mittarina. Ei enää edes niin uusien tutkimusten mukaan inhimillisen lahjakkuuden koko kuva ei kuitenkaan ole riippuvainen päättelyn lahjoista. Tunteet ovat todellista viisautta oikealla tavalla hyödynnettynä.

Viimeaikaiset kokemukseni omien tunteideni huomioimisessa ovat nostattaneet sisälläni tunnemyrskyn, joka osaltaan sitoo keskittymistäni, mutta puolestaan laajentaa käsitystäni muiden ihmisten tunteista ja värittää omaa tunne-elämääni. Myös itsetuntemukseni on kehittynyt interpersoonallisuuteni herätessä. Olen itsehillinnän ja mielen rauhoittamisen lisäksi uskaltanut ottaa sosiaalisia riskejä ja olen löytänyt itsestäni unohtuneita ja uusia piirteitä. Koen olevani entistä vakaampi, vapaampi, avoimempi ja motivoituneempi. Suhtaudun asioihin rennommin ja osaan taas nauraa itselleni. Kiinnostukseni sisäisistä tunteista on kohdistunut aiempaa enemmän vuorovaikutteisuuteen ja asioiden keskinäiseen toimivuuteen. Muutos on minulle vielä uusi mutta suuntaa-antava.

Ei kommentteja