4.10.07 klo 16:47

Puolesta ja vastaan

Aseistakieltäytyminen ja maan puolustus jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Taustalla on erilaisia aatteita, jotka sekoittuvat henkilökohtaisista näkökulmista ja kokemuksista, ja jotka muodostavat yksilöllisen vakaumuksen yhteisöllisyyden ja koko ihmiskunnan valossa. Paradoksaalisesti vastakkaiset osapuolet usein perustelevat näkökantansa samalla argumentilla – rauhan puolesta.

Itse en usko rauhaa rakennettavan asein sotimalla, vaikka yleinen kanta sen hyväksyy puolustuksena. Kovalla kovaa vastaan on mielestäni lääke vaivaan, ei itse sairauteen. Koen lopullisen selviytymisen olevan kiinni sopeutumisesta vastustamisen sijaan.

Kohtaamme usein myös arjessa sosiaalisia ja henkisiä vastoinkäymisiä, jotka herättävät meissä puolustuksena yllättävää ärtymystä, turhautumista tai pelkoa. Tunteet toimivat yleensä herätteinä tilanteesta selviytymiselle, mutta saattavat vain pahentaa sitä. Esimerkkejä tällaisista tilanteista ovat negatiivisella asenteella ilmaistu kritiikki ja omien ennakkoluuloja kohtaaminen. Tiedän kuinka helposti tällaisissa tilanteissa kokee itsensä uhatuksi ja vaistomaisesti puolustautuu, mahdollisesti jopa tiedostamattaan. Jotkut käyttäytymismallit ovat niin juurtuneita meihin, että niistä pois oppiminen on vaikeaa. Esimerkiksi tunnistan itsessäni vierastusta romaaneja kohtaan ja suhtaudun heihin varauksella, vaikka tarkemmin ajateltuna minulla ei ole mitään heitä vastaan.

Vieraat, epämiellyttävät ja uhkaavat tilanteet saavat meidät usein käyttäytymään odottamattomasti, ja kuitenkin kysymys on vain omasta suhtautumisestamme. Kuinka sitten selviydymme tällaisista tilanteista kunnialla? Auttaako myötäily, alistuminen, välinpitämättömyys tai puolustelu sen paremmin kuin vastustaminenkaan? Tuskin.

Ensimmäiseksi on huomioitava itsensä. Omien mielialojen havaitseminen antaa meille uuden tilaisuuden miettiä ja suhtautua tilanteeseen. Itsetuntemus paljastaa ihmismielen luonnon ja sen luonnolliset selviytymiskeinot. Jos vain olemme avoimia ja rehellisiä itsellemme, opimme tuntemaan kaltaisemme ja olemaan suvaitsevaisia. Toisten huomioiminen ja ymmärtäminen vaatii joskus omien asenteiden tietoista kehittämistä. Näin opimme ymmärtämään ja ilmaisemaan itseämme ymmärrettävästi. Ja lopulta huomaamme, ettei puolustavat ja vastustavat näkökulmat ole toisiaan poissulkevia.