4.11.07 klo 16:00

Puolustusvoimien muutospaine

Luin ensimmäisten vangittuna viettämieni päivien aikana Sanna Rummakon toimittaman kirjan Tahdon asia, Suomalainen maanpuolustus murroksessa. Kuten naiveista ja itsekeskeisistä kirjoutuksistani huomaa, en ole poliittisesti valveutunut kansalainen. Tämä kirja kuitenkin valoitti minulle nykyajan puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä Suomen, EU:n että muun maailman näkökulmista.

Suomessa maanpuolustusta koskevat päätökset tehdään, ja on aina tehty, pienen eliitin kesken. Tämä eliitti korostaa suomalaisten maanpuolustustahtoa, mikä on propagandana hyvin uponnutkin kansaan jo pelkästään historiallisistakin syistä. Nykypäivänä, ja toivon mukaan myös rauhan vallitsemassa tulevaisuudessa laajamittaisten hyökkäysten uhkakuva on kuitenkin lähes olematon ja aluepuolustuksen merkitys vähäinen.

Sen sijaan puolustusvoimien haasteena on puolustuksen muuttuminen turvaamiseksi, sen kansainvälistyminen ja asevoimien ammattimaistuminen. Useissa EU:n maissa on siirrytty palkka-armeijaan ja pohjoismaissa valikoivaan tai vaihtoehtoiseen asevelvollisuuteen. Silti Suomessa ylläpidetään bruttokansantuotteeseen suhteutettuna EU:n pienimmällä puolustusbudjetilla väkilukuun nähden suurinta armeijaa, vaikka tulevaisuuden teknistyneessä sodankäynnissä määrä on korvattava laadulla. Lisäksi siirryttäessä kohti palkka-armeijaa Suomella olisi vapaammat kädet osallistua kansainvälisiin kriisinhallinta operaatioihin, joista ammattisotilaat saisivat kohtuullisen taloudellisen korvauksen lisäksi arvokasta kokemusta.

Suomi on myös osa länsimaista sivistystä, jossa jaamme yhteiset arvot ja tavoitteet. Siksi en näe estettä Suomen liittymiselle NATOon, joka tarjoaisi Suomelle turvatakuun. Ilman NATOakin Suomi on osa EU:ta, joka on enenemissä määrin avaamassa silmiään puolustus- ja turvallisuuspolitiikalle. Olen avoin pyrkimyksille kohti maailmanlaajuista liittovaltiota ja yhteistä maailman tulevaisuutta.

Aloittamani rangaistuksen aikana vakaumukseni tasa-arvo- ja ihmisoikeuksien puolesta on vain vahvistunut. Nykymaailman tilanteessa korostan em. kirjan tavoin Suomen tarvetta muuttaa yleistä asevelvollisuutta koskevaa lakia, jotta Suomen ei tarvitsisi hävetä kansainvälisissä suhteissaan tapaansa kohdella kunniallisia, epäsotilaallisia kansalaisiaan.

Ei kommentteja