18.11.07 klo 10:45

Hypoteoriaa

Ulkona kylmässä on tullut mietittyä mielivaltaisia teorioita ilmastosta ja energiasta. Käytännön kokeella itseään voi pitää lämpimänä liikkuen, jolloin kehoon varastoitunut energia muuttuessaan liikkeeksi vapauttaa energian hukkana lämpöä. Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan energian määrä maailmankaikkeudessa on vakio, mihin perustuen Hermann von Helmholtz huomioi jo 1850-luvulla, että ajan kuluessa kaikki energia muuttuisi lopulta lämmöksi. Tämän lämpökuolemaksi nimetyn teorian merkkejä lienee myös suurta kohua aiheuttanut ilmaston muutos, vaikka se onkin hyvin pientä koko kosmokseen suhteutettuna.

Yleistetyn termodynamiikan toinen laki puolestaan kuuluu, että eristetyn ja tasapainoon pyrkivän järjestelmän entropia eli epäjärjestys voi pysyä samana tai kasvaa, muttei koskaan vähetä. Klassinen esimerkki aiheesta on kanan munan putoaminen lattialle rikkoutuen, jolloin sen on vaikea muuttua entiselleen. Tavallaan tämä laki osoittaa, mihin suuntaan aika kulkee, ja että aika luo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, monimuotoisuutta ja näennäistä kaaosta tasapainoon pyrittäessä. Ristiriitaisuus ajatuksessa katoaa, kun ymmärtää entropian täsmällisemmin todennäköisyyksinä tai vaihtoehtoina, joina tietty ilmentymä voi esiintyä, ja ajattelee tasapainotilan luonnollisena, ideaalina tavoitteena. Juuri ilmaston suhteen ihminen on valitettavasti muuttanut omassa ajattelemattomuudessaan ajan suuntaa kohti epätasapainoa, minkä johdosta on noussut esiin voimakkaita uhkakuvia modernin kulttuurin ja pahimmissa visioissa koko ihmisrodun kohtaloksi. Nämä uhkat ovat onneksi avanneet monien päättäjien ja kansalaisten silmiä tulevaisuudelle ja voimme käyttää inhimilliset voimavaramme myös luonnon eduksi. Tässäkään asiassa kukaan ei voi yksin saavuttaa toivottua tulosta, minkä johdosta suurin toivomme on kehittää kansainvälistä yhteistyötä. Toivon ja uskon, että voimme hyödyntää tällaiset ikävät luonnon katastrofit ihmiskunnan yhdistämiseen ja rauhan kylvämiseen, kuten ennenkin yhteiset uhkat ovat yhdistäneet ihmisiä.

Pohdittaessa ihmiskunnan ja maapallon entropiaa voimme historiaa tulkiten nähdä, kuinka tapahtumien aktiivisuus ja ilmenemismuodot ovat monipuolistuneet ja tihentyneet ajan saatossa. Luonnollista kehitystä ovat olleet alusta alkaen ihmiskunnan levittäytyminen, itsenäisten yhteisöjen muodostaminen sekä erilaisten näkemysten ja kulttuurien syntyminen. Nykyajan tekniikka on tuonut ihmiset takaisin yhteen mullistaen ajan ja paikan käsitteet nopeilla kulkuvälineillä ja yhteyksillä. Kaikkialla vallitsevan energian käsite mullisti maailman, kun ihminen innostui sen tarjoamista mahdollisuuksista ja valjasti sen omiin tarkoituksiinsa. Epäilen, ettei länsimainen kansalainen ole valmis luopumaan elintasostaan edes luonnon tuhon estämiseksi, joten toivon tekniikan kehittyvän pikaisesti tasolle, jolla energian käyttö ja hukka voidaan minimoida. Tällä hetkellä tämä kehitys näyttää kilpajuoksulta luonnon kanssa, mutta onneksi vaihtoehtoiset, uusiutuvat energian lähteet ovat antaneet suuntaa mahdollisuudesta tasapainoiseen yhteistyöhön tekniikan ja luonnon kesken.

Henkilökohtaisella tasolla harjoitan tasapainoa lähinnä henkisesti ja fyysisesti. Taijin teoriassa yhdistetään ääripäät toisiinsa istuttamalla siemen vastakohdasta vastakohtaan, kuten Yin ja Yang -symbolissa. Kehossa tämä ilmenee pyörein ja laajoin liikkein, joissa kehitetään rentoa valmiutta reagoida suuntaan kuin suuntaan, ja voiman kohdistamisessa, jossa on aina mukana myös vastavoima, kuten työnnössä on mukana aavistus vetoa, jottei asentoa voida horjuttaa vetämällä työnnön suuntaan. Mieli puolestaan pidetään aktiivisena, avoimena ja keskittyneenä. Samalla laajenee ajatusten entropia, joka valmistaa keskittymistä kohdistumaan erilaisiin tilanteisiin luovalla vapaudella.

Samat luonnon lait pätevät kaikilla tasoilla niin yksilöissä kuin yhteisöissä. Vastaavasti tasapainoon pyrittäessä on muodostunut yleinen järjestys, mikä on synnyttänyt koko ihmiskunnan kirjon. Uskon ihmisissä ilmenevän älyn olevan luonnollinen osa luontoa ja toivon luonnon vielä hyötyvän viisaudestamme. Uskon myös luonnon, ja ihmisen osana sitä, pyrkivän jatkossakin kohti tasapainoa, ja toivon hypoteesini vielä toteutuvan, jotta onnistumme pelastamaan paratiisimme ennen kuin helvetti pääsee valloilleen.

Ei kommentteja