4.12.07 klo 18:35

Vankilaelämää

Alkujaan kirjoitin tämän tekstin kahdessa osassa, mutta tiedon kulun rajoitteiden vuoksi julkaisen sen yhtenä yhdistettynä ja päivitettynä.

Konnunsuon konnakoulu

Vietin ensimmäiset seitsemän yötä rangaistuksestani Konnunsuon vankilassa. Ensimmäinen yö kului yksin isossa matkasellissä liian ohuen kirjan kanssa. Seuraavana päivänä minut siirrettiin tulo-osastolle, jonne sain mukaan henkilökohtaisesta omaisuudestani muistiinpanovälineet, loput mukaan varaamani kirjat ja kiintiöiden rajoissa siviilivaatteita, minkä lisäksi vankeinhoitolaitos antoi minulle hygieniapakkauksen ja joitakin käyttövaatteita. Sain olla koko Konnunsuolla viettämäni ajan yksin neljän hengen sellissä todennäköisesti siitä syystä, etten tupakoi. Terveydenhoitaja sanoikin minun olevan kolmas hänen tapaamansa savuton vanki.

Päiväjärjestyksessä herätys oli klo 6:20. Sellit avattiin aamupalan ajaksi 6:35 ja suljettiin osan vangeista lähtiessä töihin 7:05. Lisäksi sellit avattiin lounaan ja päivällisen aikana noin tunniksi kerrallaan klo 10:45 ja 15:45. Ruokailujen yhteydessä pidettiin aina vahvuustarkastus, minkä ajaksi kaikki vangit järjestäytyivät omien sellien ovien eteen käytävälle. Muu aika kului omassa rauhassa tilan puitteissa treenaten, kirjoittaen ja enimmäkseen lukien. En muista milloin olisin lukenut niin paljon kuin tämän viikon aikana.

Viikonloppuna sai nukkua hieman pidempään ja syötiin vain yksi lämmin ateria päivässä. Viikonloppuisin ja pyhinä voi käydä vierailijoita, mikäli he ilmoittautuvat edellisenä keskiviikkona tai torstaina. En odottanut vieraita.

Sijoitus työsiirtolaan

Tiistaina 6.11. minut siirrettiin Haminan työsiirtolaan, jossa ovet ovat käytännössä jatkuvasti auki, mutta klo 21 jälkeen ei saa enää liikkua ulkona ja hiljaisuus alkaa klo 22.

Aamulla oli herätys klo 6, aamupala klo 6:10 ja töihin lähdettiin klo 7. Jokainen vanki siirtolassa joko opiskelee, käy siviilitöissä tai osallistuu Haminan linnoitusalueen entisöintitöihin. Oli kai kohtalon ivaa joutua aseistakieltäytyjänä kasarmialueelle töihin. Tehtävät työmaalla olivat jokseenkin turhauttavia, kuten roskien keräämistä, kivien kasaamista, maan siirtoa, lautahökkeleiden purkamista ja lautojen repimistä nauloista tai toisin päin. Tehdystä työstä sai kuitenkin kohtuullista korvausta, huomaamatonta ajankulua ja hyvät yöunet fyysisestä ulkoilmassa ponnistelusta. Mutta jos tuli hiki, teki jotain väärin, kuten vangit asian ilmaisivat.

Kesken päivää klo 10:45 – 11:45 kävimme siirtolassa syömässä. Työmatka, jota kertyi päivittäin reilu kahdeksan kilometriä, taivallettiin jalan. Työt päättyivät klo 16 paitsi perjantaisin, jolloin töiden jälkeen oli viikkosiivous ja vankeja käytettiin kaupassa, klo 14:15. Päivällisen jälkeen loppupäivä oli vapaata ja saunakin lämpeni joka ilta.

Harrastusmahdollisuuksissa ei ollut kehumista. Taijia mahtui tekemään vain ulkona ja lenkille pääsi ilmoittautumalla pamppulaan. Omassa huoneessa voi toki harjoittaa jotain pienimuotoista liikuntaa, mutta omaa rauhaa ei juurikaan ollut. Haminan kahteen kahdeksan huoneen parakkiin oli sijoitettu melkein kolmekymmentä vankia, joten huoneen joutui lähes poikkeuksetta jakamaan. Oman rauhan puuttuessa myös TV:tä tuli katsottua sellitoverin kanssa odotettua enemmän.

Avovankilassa asuminen muistuttaa hieman leirillä tai sekalaisessa soluasunnossa elämistä. Vankitovereita löytyy kaikista ikäryhmistä ja kaikenlaisista rikoksista. Yleisimpiä tapauksia olivat rattijuopottelu, veropetokset, varkaudet, pahoinpitelyt ja huumerötökset. Porukka oli yleisesti sosiaalista, avointa ja hurtilla huumorilla varustettua. Satunnaisesti vangeille järjestettiin yhteistä toimintaa, kuten heti toisena päivänä pääsin tutustumaan Kotkan kaupunginteatteriin suureksi yllätyksekseni.

Haminassa vierailuajat olivat hieman pidemmät kuin Konnunsuolla ja vierailijoita sai olla yksi enemmän. Vanhempani ja veljeni kävivät katsomassa olojani ja täydentämässä varusteitani kylmyyden varalle.

Siirto Seutulaan ja paluu siviilityöhön

Haminan työsiirtolan johtaja soitti minulle yllättäen keskiviikkona 28.11. klo 19:20. Siviilityö- ja siirtoanomukseni oli vihdoin hyväksytty. Täytin välittömästi siirtoloma-anomuksen seuraavalle päivälle, ja ajoin Helsingin avovankilan Vantaan osastolle heti torstai iltapäivänä. Perjantai kului vielä käytännön asioiden selvittämiseen, mutta pääsin jatkamaan omia töitäni heti joulukuun alusta.

Nykyisten vankeinhoitolaitosten eri sijoittajayksiköiden välisen byrokratian johdosta olin “pakkolomalla” melko tarkalleen kuukauden päivät. Tänä aikana ehdin nähdä monenlaista tarinaa, pääsin eroon kiireen tuomista paineista sekä sisäistin asenteen “vangilla on aikaa”, minkä ansiosta olen oppinut arvostamaan, hyödyntämään ja seuraamaan sitä entisestään. Lisäksi työsiirtolan kylmien ulkotöiden jäljiltä motivaationi ohjelmointityöhön lämpimään toimistoon on korkeimmillaan.

Siviilityölupaehdoissa on sovittu työmatkojen lähtö- ja paluuajat, matkustukseen käytetty yksilöity kulkuväline sekä matkustusreitti katu kadulta. Käytän liikkumiseen ainakin näin alkuun omaa autoa, jolla voin pysähtyä kerran viikossa ennalta sovittuna viikonpäivänä tankkaamaan ja nostamaan rahaa, mutta Kehä I:n ruuhkat houkuttelevat kulkemaan julkisella liikenteellä. Tärkeillä asioilla (ei kaupassa) käynti on mahdollista erikseen sovittuna, mutta työhön kuulumattomien toimien ja kontaktien harjoittaminen on kiellettyä. Ehtojen laiminlyönti johtaa siviilityöluvan peruuttamiseen ja uudelleen sijoitteluun.

Suorittamani rangaistuksen aikana olen ehtinyt tutustumaan jo kolmeen eri vankilaan, joista nykyinen on lähinnä ennakkokäsitystäni. Minulla on oma huone ja rauha. Tietynlainen kurinalaisuus toteutuu tutuiksi tulleen päiväjärjestyksen aikaisina herätyksinä ja arkisina rutiineina, joihin olen ottanut mukaan muutaman vuoden tauon jälkeen astanga joogan, johon tiiviimpikin tila riittää hyvin.

Tuvassani on myös toinen aseistakieltäytyjä, jonka kanssa tulen oikein hyvin juttuun, eikä muissakaan tupatovereissa ole valittamista. Seura siviilituvassa on ensivaikutelmalta melko asiallista. Olen vasta täältä Seutulasta ilmoittanut ystävilleni olinpaikastani ja yksi heistä ehti heti ensimmäisenä viikonloppuna käydä tapaamassakin. Uskon jäljellä olevan viisikuukautisen kuluvan nopeasti, kuten ensimmäinenkin kului.