29.1.08 klo 07:50

Puoliväli

Tänään olen lusinut puolet rangaistuksestani. Todellisuudessa rangaistuspäiviä kertyy yli 181, jotka minulle tuomittiin, mutta osaltaan tuomion pituudesta ansaitut lomapäivät kompensoivat vankilassa viettämääni kokonaisaikaa.

Sunnuntain Helsingin sanomissa oli juttu presidentin käyttämästä armahdusoikeudesta. Halosen todettiin käyttäneen valtaansa melko löyhästi pienrikollisten eduksi. Muun muassa aseistakieltäytyjiä hän oli kaikkiaan armahtanut viisi, joista vain yhden tapausta oikeusministeriö niukasti puolsi. Juttu herätti toivoa omasta mahdollisuudesta, mutta olen päättänyt olla pyytämättä armoa. Suomen laki on ristiriidassa elämänkatsomukseeni pohjautuvan oikeuskäsityksen kanssa, mutta en tarkemmin ajateltuna kaipaa erikoiskohtelua. Olen valinnut kulkeakseni hyveen tietä, enkä aio valittaa kohtaamistani vastoinkäymisistä. Tuskin kenenkään elämä on ruusuilla tanssimista.

Puolestaan tällainen vakaumuksen koettelu on tehnyt minulle ihan hyvää. Olen rauhoittunut, päässyt eroon turhista mieltymyksistä ja olen ehtinyt syventymään sellaisiin kiinnostuksiini, joihin ei aiemmin ole aika riittänyt. Toki mukaan mahtuu myös negatiivisia tuntemuksia. Vangittuna oleminen on aiheuttanut lieviä keskittymishäiriöitä esimerkiksi niin, että saattaa kirjaa lukiessa huomata lukevansa saman tekstin useampaan otteeseen, jotta ajatus ei karkaisi. Myös muut vangit ovat nostaneet esille saman ongelman. Lisäksi ajoittainen alakuloisuus, turhautuneisuus ja ahdistus ovat tarjonneet tilaisuuden kehittää itsetuntemusta.

Noin kokonaisuutena tämä kokemus on sattunut elämässäni varsin sopivaan saumaan. Olen saanut aiemmat opintoni viime kevääni päätökseen, eikä minulla ole melko joustavan työn ohella muita siteitä. Olen kuvainnollisesti juureton. Seuraavaksi minua kiinnostaisi jatkaa syventäviin opintoihin, mikä jo itsessään tietää jonkinlaista elämän muutosta. Toivonkin ottavani mukaan uusiin kuvioihini täällä oppimani arjen rutiinit sekä yksinkertaisen ja vaatimattoman elämänasenteen.

2 kommenttia
Ilmr, helmikuun 3. klo 11:07

Tuntuuko että aika on mennyt nopeasti, pahin on jo varmaan takana? Tulee mielenkiintoista seurata omaa kokemusta kesästä eteenpäin, samanlaisia mutta kuitenkin niin erilaisia ajatuksia, elämäntilanne kuitenkin aika lailla samankaltainen: opinnot loppumassa, sen jälkeinen elämä haussa. Tosin kuulosti siltä, että olet päässyt jonkinlaisiin johtopäätöksiin tulevan siviiliinpääsyn suhteen?

Minkälaista on vankilan arki, muut vangit, suhteet vartijoiden ja vankien välillä? Miten muut ei-vakaumuksensa takia rangaistut suhtautuvat rangaistukseen? Olisi mielenkiintoista kuulla arkielämästä kalterien takana :)

Voimia!

Timo, helmikuun 6. klo 08:34

Kiitos mietteistä ja kysymyksistä. Innostuin kirjoittamaan aiheesta uuden jutun "vankila-arkea" (http://makela.in/prison/2008/02/06/va...).