6.2.08 klo 08:34

Vankila-arkea

Kiitos kommentista. Kysymysten innoittamana kirjoitin vastauksen uuden otsikon alle.

Arki kuluu hyvinkin nopeaan. Työpäivän jälkeen ilta-askareet ovat rutinoituneet uskoakseni useimmilla vangeilla. Monet nostavat punttia, hölkkäävät tai kävelevät. Osa pelailee biljardia, osa pöytätennistä. Siinäpä oikeastaan kaikki vaihtoehdot, joihin talo tarjoaa mahdollisuudet. Lisäksi lukeminen on tie paeta leirin ahtautta. Kuten muistelen sanottavan, aidosti vapaa ihminen ei ole suljettunakaan vanki. Vastaavasti olen oppinut, että on tajuttava olevansa vanki, jotta voi vapautua. Oikeasti me kaikki olemme tapojemme vankeja, ja tällainen ympäristön muutos, korostaen pienimuotoinen kulttuurisokki, on avannut silmiäni omille taipumuksilleni. Puolestaan arjen rutiinit ovat keino paeta vangittuna olemista ja saada aika kulumaan nopeasti.

Pahin on tosiaan jo takana. Oikeastaan vain ensimmäinen viikko kivitalossa oli “jännittävää” isokokoisten ja tuimailmeisten rikollisten varauksellista tarkkailua. Vastapainoisesti en ole eläessäni ollut yhtä hyvässä turvassa: yksin lukitussa huoneessa vartioidulla selliosastolla. Avotaloon siirryttyäni vasta tutustuin muihin vankeihin. Alkuun kanssakäyminen oli hyvin muodollista pakollisine taustaa koskevine kysymyksineen ja tutustumista talon sääntöihin. Haminassa keskustelin lähemmin vain sellitoverin ja työparin kanssa. Työparin kanssa meillä olikin yhteisiä tuttuja siviilistä, mikä ei ole edes yllätys niin pienessä kaupungissa kuin Lahti, josta suurin osa työsiirtolan vangeista tuntui olevan.

Vantaalla olen tutustunut paremmin hieman useamman vangin kanssa. Lähinnä sellinaapurin kanssa olen keskustellut kaikesta maan ja taivaan välillä. Hän on yli kaksi kertaa minua vanhempi, mutta on omien sanojensa mukaan oppinut avovankilassa arvostamaan meitä aseistakieltäytyjiä. Noin yleisesti nuoret vangit suhtautuvat meihin “kumiluoteihin” varsin myötämielisesti, jotkut jopa nostavat hattua ja korostavat, ettemme kuuluisi tänne. Voisi kuvitella, että vankien oikeuskäsitys ei olisi aivan kohdallaan, mutta ei mahdu heidänkään oikeustajuun, että ihminen, joka noudattaa lakia ja kieltäytyy tappamasta, joutuu vankilaan. Monet nuoremmista vangeista ovat itse syystä tai toisesta joko kokonaan välttäneet varusmiespalvelun tai keskeyttäneet sen. Harvalla vanhemmallakaan vangilla tuntuu olevan asenneongelmaa meitä kohtaan, mutta emme juuri heidän kunnioituksestakaan nauti.

Olen itse melko vetäytyvä ja sulkeudun helposti omaan selliin kirjojen ja omien harjoitteiden pariin. Tupatoverit ovat kyllä houkutelleet mukaan yhteisiin illanistujaisiin iltapalan merkeissä, mutta ruokalan suuret annokset eivät jätä pientä miestä nälkäiseksi. Sellinaapurille tulee Helsingin sanomat, jonka luen päivittäin. Lisäksi tulee luettua säännöllisesti Tieteen kuvalehti ja Tiede aikakausilehdet. Liikuntaa harjoitan päivittäin taijin, joogan tai kävelyn merkeissä. Saunassa käyn kerran tai kaksi viikossa. Lähinnä ruokailut ja sauna ovat minulle muiden vankien kanssa sosiaalista vuorovaikutusta. Lisäksi olen tutustunut paremmin vuoden alusta rangaistuksensa aloittaneeseen leirin kolmanteen totaalikieltäytyjään, jonka kanssa minulla on paljon yhteistä. Olemme kiinnostuneet hyvin samanlaisista asioista ja uskon, että välillemme voi kehittyä vankilan muurit ylittävä ystävyys. Itseasiassa häneltä kuulin lähemmin kognitiotieteestä, joka on minun makuuni sopivan poikkitieteellistä inhimillisen tiedonkäsittelyn tutkimista; juuri sitä, mistä olen ollut pitkään kiinnostunut, mutta en ole osannut luokitella oikeaan tiedekuntaan. Juuri kognitiotieteeseen viittasin mainitessani haluavani syventää osaamistani, ja aion pyrkiä Helsingin yliopistoon lukemaan sitä. Täällä vankilassa ainakin on aikaa valmistautua valintakokeeseen.

Nyt jo yli kolmen kuukauden istumisen jäljiltä olen havainnut vankien vaihtuvuuden olevan jokseenkin suurta avolaitoksella. Uusia kasvoja tulee ja vanhoja menee. Poikkeuksellisesti siviilituvassa väki on pysynyt vielä samana, mutta yli puolet on vapautumassa ennen minua. Sinällään ymmärrettävää, ettei siviilitöihin tai opiskelemaan edes hae vangit, jotka kärsivät vain muutaman kuukauden tuomioita. Ja toisaalta monien mielestä on kohtuutonta, että kaltaiseni tuomitaan yli puoleksi vuodeksi. Jotkut vangit tuntevat olevansa tuomittuja väärin perustein ja valittavat, mutta pidempään tuomittuna olleet ovat usein leppoisampaa ja rauhallisempaa väkeä. Kai sitä pakollakin ottaa rennommin, kun ei ole vaihtoehtoakaan pidemmän päälle.

Tiloiltaan Seutulan avolaitos muodostuu pamppulasta eli toimistosta, ruokalasta, vapaa-ajanrakennuksesta, pesutuvasta ja saunasta sekä viidestä asuinrakennuksesta, jotka ovat kukin jaettu kahteen kahdeksan huoneen tupaan. Lisäksi alueella on suuri hiekkakenttä, kaksi lentopallokenttää, grillikatos ja pieni lasten leikkikenttä vierailuja varten.

Arkisin herätys on kello kuudelta, sänky pitää sijata ja oma selli pitää muutenkin pitää siistinä. Olen kuullut pamppujen eli vartijoiden kiertävän aamuisin tarkastamassa herätyksiä, mutta siviilituvassa en näin ole koskaan havainnut tapahtuvan. Huhun mukaan yli herätyksen nukkuvat joutuvat kusitestiin. Lauantaisin herätys on seitsemältä ja sunnuntaisin kahdeksalta, mutta viikonloppuherätykset saattavat venyä myöhemmiksi tai niitä ei lainkaan kuuluteta. Tai sitten en vain kuule niitä. Joka aamu on tarjolla puuroa ja leipää tunnin ajan. Suurin osa vangeista lähtee seitsemältä eri puolille pääkaupunkiseutua talon tarjoamiin töihin. Siviilityöntekijöillä ja opiskelijoilla on omat aikataulunsa, mutta itse lähden myös seitsemältä ja palaan viiteen mennessä niin, että ehdin juuri päivälliselle.

Ruoat ovat kohtuullisen hyviä, mutta salaattia ei aina ole tai se ehtii loppua ennen kuin ehdin syömään. Keskimäärin ehkä joka toinen päivä on jonkinlaista jälkiruokaa: hedelmiä, rahkaa, kiisseliä, pullaa tai jäätelöä. Ruokalassa tapahtui huima hintojen korotus vuoden vaihteessa ja ruoan taso laski monien mielestä. Vangit keräsivät addressia vaatien ruokien tason palautusta ja kahvia (joka ei kuulu listalle, mutta jota sai ennen) aamupalalle. Vetoomuksessa jopa vedottiin lakkoiluun, mutta ymmärrykseni mukaan vaatimusta ei viety loppuun asti.

Lauantaiaamuisin on koko tuvan siivous, jolloin kaikki siivoavat oman huoneensa ja vuorotellen vaihtuvan osan tuvan yhteisistä tiloista. Muina päivinä kukin vuorollaan huolehtii tuvan yleisestä siisteydestä ja roskien tyhjentämisestä. Lisäksi ruokalan ja vapaa-ajantilojen siivoukset vaihtuvat tuvittain kahden viikonjaksoissa. Tuvan vanhin ei osallistu yhteisiin siivouksiin, mutta hän huolehtii pyykinvaihdosta perjantaiaamuisin ja vuorojen vaihdoista. Pyykkivuorot on jaettu tuvittain ja tuvan sisällä koneittain tunniksi kullekin. Minulla on pyykkivuoro perjantai-iltaisin.

Loppuaika on omaa aikaa, jonka aktiviteetit on kuitenkin voitava keskeyttää tarkastusten ajaksi. Tarkastus tarkoittaa vahvuuslaskentaa, minkä aikana kaikki leirillä olevat vangit ilmoittautuvat tuvittain pamppulaan. Tarkastukset ovat satunnaisia, mutta viikonloppuisin niitä pidetään useammin kuin viikolla. Käytännössä pamput eivät varmaan edes lähtisi perään, jos ylittäisi noin metrin korkuisen aidan ja kävelisi pois. Todennäköisesti he vain tekisivät ilmoituksen karkuruudesta viranomaisille, jotka ottaisivat tapauksen käsittelyyn. Vartijathan eivät itse ole viranomaisia, vaan perus duunareita. Ymmärtääkseni heiltä ei edes vaadita minkäänlaista erityiskoulutusta lukuun ottamatta valmistautumiskurssia. Vain yhden vangin olen kuullut minun aikanani karanneen täältä. Hän kuulema sai tarpeekseen talon tarjoamista hommista ja sai pamppujen kanssa jotain erimielisyyttä aikaiseksi. Nähdäkseni muutoin vankien ja pamppujen välit ovat melko hyvät, vaikka jotkut vangit jaksavatkin narista johtajien päätöksistä. Jotkut pamput ovat puolestaan suhteettoman laiskoja ja pitävät siivoustarkastuksenkin pamppulassa.

irmr, helmikuun 21. klo 18:04

kiitos tilannekuvauksesta, kuulostaa aika jännältä mutta samaan aikaan toivoo ettei ite joudu kalterien sille puolelle :)
tuli heti mieleen kognitiotieteestä se, että aikasemman koulutukses kanssa voisit alkaa suunnittelemaan keinoälyjä. Ray Kurzweil totesi viime viikolla että keinoäly kohoaa ihmisälyn tasolle 2029 mennessä. Ei mikään turha tyyppi, eli sitä odotellessa...
http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/7...

Enää reilu kaks kuukautta jäljellä, toivottavasti saippua kestää vielä!

Timo, helmikuun 22. klo 10:20

Kyllä vain, tekoälytutkimus minua erityisesti kiinnostaa. Ja Kurzweil on tosiaan alan konkareita. Huomautuksestasi tulikin mieleeni, että voisinkin tilata pari hänen teostaan piristämään iltojani.