31.3.08 klo 07:56

Tiedon vapaus

Haluan vaihteeksi kirjoittaa tärkeästä aiheesta, joka on ehkä suurin motivaationi lähde itseni kehittämiseen ja henkisen pääoman kartuttamiseen. Kyse on tiedon vapaudesta ja tieteen avoimuudesta. Itse kiinnostuin aikoinani aiheesta tutustuessani tietotekniikkaan ja kuultuani vaihtoehtoisista vapaista ohjelmista ja avoimesta ohjelmistokehityksestä. Minulle kuten varmaan monille muillekin ensimmäinen tällainen projekti oli Linus Torvaldsin Linux-käyttöjärjestelmä, joka on julkaistu FSF:n GNU GPL -lisenssin alaisuudessa. FSF:n perustaja Richard Stallman kirjoitti 1984 manifestin, joka on mullistanut tai ehkä jopa mahdollistanut koko internetin ja uudenlaisen maailmanlaajuista tasa-arvoa edistävän yhteisöllisyyden. Kapitalistiseen markkinatalouteen jumittuneille kuluttajille tämä varsin ihanteellinen vapauden malli tuntuu olevan kummallisen vieras, vaikka sen perusajatus on vain luonnollista jatkoa jo vuosisatoja harjoitetulle tieteelliselle kehitykselle, joka on ytimeltään sosiaalista. Ensimmäisenä tämän ajatuksen tutkijoiden julkisesta ja yleishyödyllisestä yhteistyöstä esitti Francis Bacon 1600-luvulla. Pitkään tiedeyhteisön yhteiskunnallisiin tehtäviin onkin kuulunut voimavarojen kerääminen, yhteiskunnan toimintakyvyn ja jatkuvuuden ylläpitäminen sekä päämäärien saavuttamisen tukeminen eli käytännössä valtaapitävien intressien täyttäminen. Näiden tavoitteiden rinnalle on onneksi moraalisten vakaumusten ansiosta perustettu myös maailmanlaajuisia tutkijajärjestöjä sotilaallista varustautumista tukevan tutkimuksen vastustamiseksi.

Tieteen laaja-alaisuuden ja sen vaatimien resurssien johdosta erikoistutkimus ja -kehitystyö on siirtynyt pitkälti itsenäisille tahoille, kuten yrityksille, joilla saattaa nykyään olla enemmän valtaa kuin pienillä valtioilla. Tällaiset monopolit ovat valitettavasti onnistuneet sitouttamaan jopa suurimmat valtiot omiin tuotteisiinsa, mikä näkyy erityisesti tietohallintostrategioissa. Yritysten laajalti harjoittama ja Bill Gatesin popularisoima suljettu kehitysmalli ei täytä tieteen julkisuus periaatetta, minkä vuoksi tällaisen liiketoiminnan tuottamat palvelut ovat käytännössä mahdottomia tai ainakin hankalia todentaa yleishyödyllisiksi, yhteiskuntia ja ihmisyksilöitä samanarvoisesti tukeviksi menetelmiksi. Esimerkkinä otan mukaan Suomen kehitteillä olevan sähköisen äänestämisjärjestelmän, johon rakennettava sovellus tuotetaan ulkoistettuna suljettujen seinien sisällä, minkä johdosta sen puolueettomuutta on lähes mahdoton arvioida. Valta siirtyy näin palvelun tarjoajalle. Lisäksi tällaisista tuotteista paljastuu usein vakavia tietoturvaongelmia, joiden päivityksiä voi joutua odottamaan hyvinkin pitkään. Avoimuuden etu tällaisissa projekteissa olisi helppo oikeelliseksi todentaminen useampien tarkkailevien silmäparien ansiosta sekä parempi tietoturva, sillä kuka hyvänsä ammattilainen voisi korjata löydetyt haavoittuvuudet. Vastaavasti tekniikan jatkuvasti kehittyessä ja muidenkin palveluiden sähköistyessä tietoturvan asema korostuu entisestään. Avoin kehitys vapauttaisi toimijat ohjelmistotaloriippuvuuksista, mikä puolestaan mahdollistaisi laajemman kilpailuttamisen, edesauttaisi paikallisen ammattitaidon työllistymistä ja tuottaisi säästöjä ohjelmistokuluissa.

EU on pyrkinytkin tekemään muutosta edellyttämällä erityisesti julkishallinnollisilta palveluilta tukea avoimille standardeille. (Huomiona mainittakoon, että esim. MS Wordin .doc-tiedostomuoto ei ole standardi, vaikka sitä näkeekin paljon käytettävän.) Valitettavasti EU on yrittänyt myös kovasti ajaa ohjelmistopatentteja alueelleen, vaikka mielestäni kukaan ei voi omistaa tietoa. Eikö olisi hieman outoa, jos joutuisi maksamaan korvausta tavastaan ajatella? Vastaavasti vastustan myös tekijänoikeuksia, joista hyötyy lähinnä levy- ja elokuvayhtiöt taiteilijoiden sijaan. Näillä aloilla onkin tapahtunut positiivista muutosta joidenkin artistien tarjottua materiaaliaan myös ilmaiseksi verkosta. Lisäksi viihdeteollisuudessa avointa koodia on hyödynnetty massiivisin säästöin ajamalla ammattilaisten studiosovelluksia Linuxilla.

Myös tavallisina kuluttajina voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme hyödyntämällä avoimen yhteisön tuotteita, joita on ollut kehittämässä miljoonia vapaaehtoisia. Itse olen ollut tyytyväinen Linux-käyttäjä vuodesta 2002, enkä ole enää edes harkinnut kaupallisten sovellusten asentamista omiin koneisiini. Viimeiset vuodet olen ajanut kotikoneellani erityisen helppokäyttöistä Ubuntu-jakelua, jonka filosofia on ehkä ihmisläheisin tarjolla olevista monipuolisista vaihtoehdoista. Tarjolla on myös tukipalveluita niin yrityksille kuin yksilöille. Tai mikäli käyttöjärjestelmän vaihtaminen tuntuu liian rankalta, voi vapaita ohjelmia hyödyntää myös kaupallisilla alustoilla, esim. Mozilla-säätiön selain- ja sähköpostisovelluksilla.

“Miksi tyytyä katselemaan ikkunoita, kun voi avata oven uuteen maailmaan?”

Anonyymi, huhtikuun 2. klo 11:19

Hyvä kirjoitus!

Timo, huhtikuun 3. klo 11:22

Kun tuli muutenkin mainittua MS Wordista, niin mainittakoon vielä, että myös toimistosovelluksille löytyy kehittynyt avoin vaihtoehto (http://fi.openoffice.org/), joka toki tukee myös .doc-muotoa.

Timo, huhtikuun 9. klo 09:30

Lisäksi enemmän avoimen koodin hyödyntämisestä elokuvateollisuudessa on kirjoitettu hiljattain ubuntu-blogissa (http://blog.ubuntu-fi.org/2008/linux-...).